Tama viikko on ollut hirvea.

Vauva valvottaa yot. Keskimmainen tekee hampaita, ja valvoo oisin. Esikoinen protestoi isansa poissaoloa kiukkuamalla ja herailemalla oisin. Minulla on angiina. Olen nukkunut niin vahan, etta pelkaisin sekoavani, jos en tietaisi, etta kolmen tunnin paasta Cardiffin lentokentalle laskeutuu kone, jossa on armas mieheni. Ensin aion vahan pussata sita. Sitten menen nukkumaan korvatulpat korvissa.

Toivottavasti sen jalkeen taas jaksaa. Kaupassakin pitaisi jonkun kayda.

On ollut vaikea ajatella yhtaan mitaan muuta kuin perjantain suru-uutista. Toivon niin kovasti, etta pystyisin jotenkin auttamaan, tai tekemaan heidan olonsa paremmaksi. Kavin eilen kaverini luona. Vein kaksi vanhinta naapuriin ja otin vauvan mukaan. Ei siina kummallakaan ollut mitaan sanottavaa. Itkettiin, itkettiin ja itkettiin.

Meilla kotona vaihdetaan vaippoja, tehdaan ruokaa ja leikitaan takapihalla. Arki tuntuu lohdulliselta. Lapsia on tullut halattua ja suukoteltua tavallista enemman. Aika surullista, etta jotain jarkyttavaa pitaa tapahtua, etta heraa tajuamaan olemaan kiitollinen laheistensa lasnaolosta.

Kesa tekee tosissaan tuloaan. Keskiviikosta eteenpain on luvattu kahdenkymmenen plussa-asteen menevan paivisin rikki. Aika hurjaa, eletaan kuitenkin vasta huhtikuun alkupuolta. Emil on huomannut, etta kaikki action tapahtuu ulkona. Jos ollaan sisalla, jannu seisoo ulko-oven takana ja hokee "outside, outside". Siella se on, iso ulkomaailma, sinne on paastava.

Kaksilapsinen tuttavaperhe autoili eilen Skotlantia kohden isovanhempiaan tapaamaan. Matka katkesi kolariin. Toisen lapsen suojelusenkeli nukkui.

Herasin kuudelta puoli-istuvassa asennnossa sohvalta. Hivuttauduin niskat jumissa ylakertaan kahta nuorimmaista mukanani kantaen. Losahdin lastini kanssa sankyyn ja vaivuin uneen. 15 minuutin paasta esikoinen tulee huoneeseen. "Mommyyyyy, wake up now."

Tama paiva on mennyt puolivaloilla. Keskimmaisen oksentelu ja kuumeilu nayttaa olleen 24 tunnin vitsaus. Onneksi.

Mutta karsimyshan sopii paasiaisen teemaan.

Vauvalla taitaa vatsaa vaantaa. Sylissa kantaminen ympari asuntoa auttaa. Keittiosta olkkariin on kuusi askelta. Olkkarista ruokailuhuoneeseen kahdeksan.

Keskimmainen makaa sohvalla ja valittaa "aijaijaijai", valilla oksentaa, kuumettakin tuntuu olevan.

Missa se valopilkku viipyy.