Tama viikko on ollut hirvea.

Vauva valvottaa yot. Keskimmainen tekee hampaita, ja valvoo oisin. Esikoinen protestoi isansa poissaoloa kiukkuamalla ja herailemalla oisin. Minulla on angiina. Olen nukkunut niin vahan, etta pelkaisin sekoavani, jos en tietaisi, etta kolmen tunnin paasta Cardiffin lentokentalle laskeutuu kone, jossa on armas mieheni. Ensin aion vahan pussata sita. Sitten menen nukkumaan korvatulpat korvissa.

Toivottavasti sen jalkeen taas jaksaa. Kaupassakin pitaisi jonkun kayda.